Arki on yhtä juhlaa

Maanantaina 30. huhtikuuta 2018 
diivamatkaa takana 14 pvää ja 772 km 
Tänään poljettu 57 km 
reitillä Otterndorf - Freiburg - Gluckstadt 
____

Arkiviikko alkaa Otterndorfin pientä kylää vavisuttavalla ukkosmyrskyllä, johon myös itse herään. Tutkin tuuliennustetta. Yhä edelleen tuulee idästä 20 m/s. Muutama ennuste kertoo tuulen kuitenkin kääntyvän ”mittags” tienoissa. Päätän kirjoittaa aamun jä lähteä liikkeelle vähän myöhemmin.

Tuuli on uskomaton. Se todellakin kääntyy puolessa välin päivää aivan vastakkaiseen suuntaan. Muutenkin päivässä tapahtuu hassuja. Näen elämäni ensimmäisen sorsan ja ankan risteytyksen. Tapaan erinomaisen mukavan saksalaisen rekkamiehen. Poljen parikymmentä kilometriä Elbe-joen suiston peltoja näkemättä yhtä ainoaa ihmistä. Freiburgin pikkukylän raitilla tupakilla istuva mies viheltää perääni. Edellisestä vislauksesta onkin varmaan kolmekymmentä vuotta.

Päivän negatiivinen yllätys on Oste-joen ylittävä silta. Ohjeistettu pyöräreitti kulkee siltaa pitkin. Mutta hupsista, silta onkin suljettu maanantaisin. Kierto seuraavalle sillalle maksaa kuutisen kilometriä.

Päivän positiivinen yllätys kuittaa kaiken negatiivisen. Näen vastaanpolkevalla vanhemmalla naisella pyörän satulassa lampaantaljaisen päällyksen. Pysähdyn seuraavassa pikkukylän Fahrrad-kaupassa ja päätän kokeilla onneani. Myyjä ei tietenkään puhu englantia, mutta käsisaksani toimii riittävästi. Diiva saa Saksassa käsin tehdyn paikallisen lampaantaljaistuimen. Polkijan takamuskin tykkää.

Ylitän leveän Elben lautalla illan suussa ja saavun viehättävään sekä vauraan tuntuiseen Gluckstadtin pikkukaupunkiin. Olen varannut pienen yksityisapartementin ainoastaan sen perusteella, että siellä on pesukone. Saavun paratiisiin. Keski-ikäinen maailmaa matkannut Thomas on asettunut asumaan vanhan äitinsä seuraksi ja rakentanut ullakolle oman unelmansa, kahden makuuhuoneen luksusasunnon. Olen kämpän toinen asukas ja pesukoneen ensimmäinen käyttäjä. Kuten Thomas sanoo, haluaisin todellakin jäädä tänne pidemmäksi aikaa. Pesukoneen surratessa skoolaan vappukuohuvan asuntoni terassilla.

Saksassa Vappu on kansallinen vapaapäivä. Se on vähemmän työväen juhla kuin kevätkarnevaali. Juhlinta alkaa aattoiltana kuten meilläkin. Gluckstadissa porukat kokoontuvat vappukokon äärelle.

Mikään minussa ei enää piittaa olla poissa Suomesta Vapun tienoissa. Vielä muutama vuosi sitten Vappu oli minulle yksi merkittävimmistä juhlapyhistä. Avasimme puutarhamme ystäville joka vuosi toukokuun ensimmäisenä päivänä aamutuimaan. Parhaimpina vuosina porukkaa kävi päivän mittaan pistäytymässä ja osa jopa viipymässä kahdeksisenkymmentä. Nyt puutarhaa ei enää ole. Pihatontti on myyty ja siinä on talo.

Juttelen puhelimessa aviomieheni kanssa, joka on parhaillaan Lapissa puuhastelemassa uutta taloamme. Siellä on ollut päivällä pilkkikisat. Juuri tämän globaalin sääkontrastin takia niin rakastan matkustamista keväisin.