No man is an island

Torstaina 19. huhtikuuta 2018 
diivamatkaa takana 3 päivää ja 112 km
Tänään poljettu 54 km 
reitillä Aalsmeer-Amsterdam-Marken
____

Saavun Markenin saarelle iltakuudelta. Entinen kalastajakylä, nykyinen turistisaari on melkein ahdistavan idyllinen. Matkan nukkekotimainen tunnelma jatkuu merellisissä tunnelmissa. Kaikki on pientä ja kivaa. Erityisesti talot.

Poljenta on mennyt hyvin. Sää on ollut kaunis, suomalaiselle liiankin kanssa. Lämpötila on reippaasti yli parikymmentä astetta. Takaa paistanut aurinko on polttanut niskan, jota pahasti kuumottaa. Juomapullo on tyhjentynyt hetkessä. Pikkukylissä ei ole kauppoja eikä ravintoloja.

Turisti minussa on tarkoituksella valinnut reitin Amsterdamin keskustan läpi. Olisi saanut jättää valitsematta. Porukkaa on paljon ja pyöriä vielä enemmän. Poljen ulos kaupungista niin nopeasti kuin pääsen. Niin isoksi kaupungiksi kuin Amsterdam on yllättävää, miten nopeasti keskustasta selviää ulos. Hyvin hoidettuja puistoja, nukkekotimaisia kanavanrantalähiöitä ja jopa metsiä on hämmästyttävän lähellä.

Syön illallisen Markenin satamaravintolan terassilla. Ilta-aurinko lämmittää edelleen. Otan lasin kylmää valkoviiniä. Tunnen itseni aavistuksen yksinäiseksi.

Firman konferenssi Amsterdamin eteläpuolella on sujunut hyvin. Sekä globaalit että lokaalit kollegat ovat paikalla. Tärkeitä sosiaalisia kontakteja on tullut hoidettua konekiväärivauhdilla. Summitin loppuminen jättää tyhjän tunteen.

En pidä yksinäisyydestä. Mutta rakastan itsenäisyyttä. Olen kasvanut perheessä, jossa tunteet on pidetty minimissä ja suku kaukana. Sydämeen sattuu seurata äitini yksinäistä vanhuutta. Koko elämäni ajan olen kadehtinut läheisiä perheitä ja saanut itse kerran kuuluakin sellaiseen. Sen jälkeen suvun korvikkeena ovat toimineet ystävät ja usein myös työtiimit.

Markenin idyllisen pitsihotellin omistaja sekoittaa minut toiseen sähköpostia lähettäneeseen asiakkaaseen. Pienen saaren pikkuriikkisessä majoitusliikkeessä yöpyy tänään myös toinen suomalainen nainen, joka saapuu paikalle polkupyörällä. Totta se on. Minäkään en ole saari.