diivamatkaa takana 4 päivää ja 179 km
Tänään poljettu 67 km
reitillä Marken - Medemblick - Den Oever
____
Matkustan sekä päivätyöhöni että kirjailijuuteeni liittyen liikaa. Aina kun mahdollista, vuokraan pyörän. En ole systemaattisesti kirjannut pyöräilyjäni ulkomailla, mutta mieleen tulevat Hollannin lisäksi ainakin Berliini, Boston, Lontoo, Riika, New York ja Gdansk. Jokikinen kerta olen nähnyt pyörällä enemmän kuin olisin nähnyt auton kyydistä tai jalan.
Yksi pyörämatkailun hienouksista on sen hitaus. Lentomatkailun yleistyminen on vinouttanut ihmisten käsitystä etäisyyksistä. Ekologisen herätyksen saanut aviomieheni ei enää lennä ja kertoo usein tarinaa intiaanista, joka saavuttuaan lentokoneella määränpäähänsä ei poistunut lentokentältä useampaan päivään. Kun vartija kysyi intiaanilta, mikä on hätänä ja miksei hän jo lähde jatkamaan matkaa, vanha mies vastasi: ”Sieluni ei ole vielä tullut perille”.
Mitä minä tänään sitten näen? Tyytyväisen ja hyvinvoivan länsikansan, joka asuu tiiviisti jyrkin portain varustetuissa pikkutaloissa eikä tunnu juurikaan stressaantuvan siitä, että heidän elämänsä tapahtuu merenpinnan alapuolella. Mieliala on kaikkialla avoin. Ikkunoissa ei ole verhoja eikä tonteissa aitoja. Ulkopuoliselle ollaan ystävällisiä muttei tuppautuvia. Maaseutu on täälläkin erilainen kuin kaupunki. Näin keväisin mukana seuraa tuoksu, jota myös hajuksi voi kutsua.
Päivän matka alkaa lautalla Markenin saaresta pohjoiseen. Polkeminen Edamin juustokylän läpi on kiva kokemus lukuisista eläkeläisikäisten turistiryhmistä huolimatta. Mikäli vanheneminen väistämättä tarkoittaa kello kuudelta uintia Martinlaakson uimahallissa tai matkustamista aivottomasti vellovissa rykelmissä, pysäyttäisin elämänkellon mielelläni tähän.
Sää on edelleen mahtava. Olen varautunut paremmin kuin eilen. Hartioilla huivi ja päällä ohut paita, joka suojaa auringolta. Tuulikin on myötäinen ja matkaan kuluu paljon vähemmän aikaa per kilometri kuin edellisinä päivinä. Lounas viehättävässä Medemblickin rantakaupungissa tutustuttaa minut hollantilaisten krokettien maailmaan. ”Mielenkiintoisia” on varmaan oikea sana.
Pyöräilyerikoisuuksia osuu päivämatkaan kaksi. Kohtaan ensimmäisen ikinä polkupyöräliikenneympyräni ja tapaan kaltaiseni pidempää pyörämatkaa taittavan vanhemman rouvan Belgiasta. Päässäni herää kysymys, että mikäli moottoripyöräily on vaihdevuosi-iän taittaneiden miesten pakomatka nuoruuteen, olisiko moottoriton pyöräily samaa meille naisille.
Viimeiset parikymmentä kilometriä kohti Itä-Hollannin pohjoisnurkkaa ovat tähänastisen matkani ensimmäiset tylsät pätkät. Aakeeta laakeeta tyhjyyttä ympärillä pelkästään tuulivoimapuistoja ja lintujen täyttämiä kosteikkoja. Onneksi seakaan on sentään pudotettu muutamia tulppaanipeltoja.
Den Oeverin turistivapaa satamakylä toivottaa minut tervetulleeksi hyvin. Pienen Bed&Breakfastin ullakkohuone lähes salpaa hengen. Ihan vaan pikkasen väsyneenä siihen on hyvä kaatua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti