Matkakirjahyllystä

Perjantaina 27. huhtikuuta 2018 
diivamatkaa takana 11 pvää ja 590 km 
Tänään poljettu 43 km 
reitillä Wiesmoor - Varel 
____

Päivämatka on tavallista lyhyempi. Kroppa kiittää. Puhelin löytää Varelin läheltä majapaikan, jossa on tarjolla hierontaa.

Lyhyt matka sallii enempi pysähtymisiä, jotka aina ovat juttu sinänsä pyörän ja tavaroiden kanssa. Aina on kiva nähdä paikallisia kauppoja, vaikkei oikeasti voi mitään ostaakaan eväitä ja korin koristuksia lukuunottamatta. Yhdellä stopilla suoritan pakollisen kirjakauppavisiitin ja kurkistuksen nuortenkirjahyllyyn. Eipä olla täälläkään lähellä brittien Young Adults Literaturen kultakautta.

Poljen hitaasti ja nautiskelen äänikirjan loppuratkaisusta. Tämä on jo kolmas Agatha Cristien dekkari, jonka kuuntelen Diivan päältä. Jotkut asiat maailmassa näyttävät pysyvän. Olen palannut nuorena läpilukemieni Cristieiden pariin nyt kun tytär ystävineen kahlaa niitä läpi aikuisuutensa kynnyksellä.

Maa on väärä ja aikaakin kulunut neiti Marplen ajoista, mutta silti kirjojen hidas maaseutumaisema sopii hyvin niin Hollannin kuin Ala-Saksinkin pikkukyliin, joiden läpi olen matkani aikana polkenut.

Tänään vertaan saksalaista maaseutua hollantilaiseen. Vähemmän eläimiä ja paljon vähemmän kukkia. Tiilisempää, pienempää ja jollakin tavalla pikkasen sieluttomampaa. Ehdottomasti myös modernimpaa. Hollannin maaseutu on vain aavistuksen modernisoitu versio 1700-luvulle jumahtaneiden Amishien elämäntavasta, joita pääsin kurkkaamaan Pennsylvaniassa vuosi sitten.

Yksi matkani päätarkoituksista on juonittaa oman nuortendekkaritrilogiani kolmas osa ja aloittaa kirjoittaminen. Trilogian kakkososa tulee uunista ulos ensi syksynä koulujen alkamisen aikoihin. Ehkä minä kuuntelenkin Agatha Cristietä saadakseni edes langanpään kiinni nokkeluudesta, logiikasta, pienimuotoisuudesta ja lämmöstä, joita hänen kirjansa sisältävät. Juuri nuo seikat tuovat kirjojen pariin nuoria sukupolvesta toiseen. Nykydekkari mässäilee väkivallalla ja on mennyt aivan liian mahtailevaksi, jotta sitä voisi mitenkään suositella nuorille, kun nämä aloittavat tutustumistaan kirjojen kiehtovaan maailmaan.

Ehdin iltapäivähierontaan nipin napin. Kokemus on infernaalisen ihana. Olenko koskaan tarvinnut hierontaa näin paljon. Puolen tunnin jalkojen vaivaamisen jälkeen olen lähes meditatiivisessa tilassa.

Löytämäni wellness-keskus ei sijaitse Varelin turistikeskuksessa Jadebusen-merenlahden rannalla. Se on aidosti idyllinen maaseutuhotelli järven ja luontosuojellun puiston laidalla pari kilometriä keskustasta sisämaahan päin. Neiti Marple olisi hyvin voinut majoittua täällä. Paitsi että kukaan majatalossa ei puhu englantia ja että kaikki informaatio on ainoastaan saksaksi. Google translatorin kameraversiosta on täällä hyötyä.

Selaan illan päätteeksi sängyssä ensimmäistä ikinä ostamaani sähkökirjaa. Tavaramäärän rajallisuuden ja kirjojen painavuuden vuoksi olen jättänyt fyysiset kirjat kotiin. En kuitenkaan ole osannut sulkea silmiäni ilman kirjallista mielikuvitusmatkaa, joten kävinpä vähän shoppailemassa nettikaupassa. Hararin Homo Deus on mielenkiintoinen, mutta valitettavasti olen tällä reissulla iltaisin niin poikki, että kirja etenee verkalleen. Että ”moin moin” vaan ja hyvää yötä!