diivamatkaa takana 58 km ja 2 päivää
Tänään poljettu 55 km
reitillä Utrecht - Maarssen - Aalsmeer
____
Diiva lentää kuin enkeli. Pehmeästi ja äänettömästi. Olen noutanut pyörän työkaverini puutarhasta Utrechtista eilen iltauutisten aikaan. Sitä ennen poimin Fietsenwinkelistä tilaamani rottinkikorin ja vettä pitävät sivulaukut. Logistiikka vaivaa minua edelleen. Onneksi tavaroiden mahtumista ei tarvitse ratkaista juuri nyt. Jätin matkalaukut Amsterdamin kokoushotelliin. Nyt eikun tarvitse polkea niiden luo. Kyseessä on siis eräänlainen koeajo. Ponnistus kolme päivää ennen varsinaista koetusta.
Jo ensimmäisillä kilometreillä tunnistan, että Diivassa on paljon minua. Mikäli ihminen voisi synnyttää pyörän, tämä yksilö voisi hyvinkin olla minun tyttäreni. Robusti ja raskasrakenteinen, kuitenkin sulavan hiljainen ja kaikkeen taipuva. Älliäkin löytyy.
Teknisesti Diiva on nykyaikaa, vaikka näyttääkin iäkkäältä. Levyjarrut ovat uusinta huutoa, stongan lukitus hieno keksintö ja vaihteet edenneet aimo harppauksen vuosista, jolloin hankin Ainoni. Silloin myyjä torpedoi vaihdehaluni lauseella ”mikäli otat tuon vaihteellisen version, joidut luopumaan erinomaisesta rullautuvuudesta”. Enää ei tarvitse.
Jo viidentoista ensimäisen kilometrin aikana onnistun bongaamaan hollantilaisista kliseistä tuulimyllyt, jokilaivakodit ja tulppaanit. Kun matka etenee, näen satoja jalkapalloviheriöitä, tuhansia lampaita ja kymmeniätuhansia lintuja. Päivän erikoisin kokemus on pyörälossi pikkasen isomman ojan yli.
Käytän päivän koeajoa kartoituksen ja aikataulutuksen testaamiseen. Ensimmäinen onnistuu hyvin. Hollannissa on näppärä pyöräverkoston numerointi ja olen ladannut sovelluksen iPuhelimeeni. Ei tarvitse kuin naputtaa, että haluan pisteestä 31 pisteeseen 91 ja puhelin piirtää reitin välietappeineen. Koko maan pyöräteiden risteykset on varustettu kyltein, jotka ohjaavat, että vasemmalta pääsee pisteeseen 47 kun taas oikealle kääntyessä tulee pisteeseen 91. Toimii hyvin. Siis mikäli jokaisen kyltin huomaa.
Ajan päivän aikana kaksi kertaa harhaan. Sinänsä tilanne ei ole katastrofaalinen, koska löydän reitin hetken päästä uudelleen. Aikaa kuitenkin kuluu. Kuten myös valokuvaukseen, eväiden syömiseen ja ihan vain itsekseen ajatteluun. Näinollen aikataulutukseni heittää häränpyllyä. Myöhästyn kymmenen minuuttia kokouksen ensimmäisestä tapaamisesta. Poljen viimeiset kilometrit inhottavalla adrenaliinilla. En pidä kiirestä. Lupaan itselleni, että kolmen tulevan päivän kokouskiireen jälkeen jätän kyseisen tunteen taakseni. Sitten on aikaa leijua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti