diivamatkaa takana 5 päivää ja 217 km
Tänään poljettu 39 km
reitillä Den Oever - Harlingen
____
Paljon vettä joka puolella. Poljen pitkin pengerrystä, joka yhdistää Pohjois-Hollannin itäisen ja läntisen osan. Tämä 32 km pitkä ”riutta” on matkani etukäteissuunnittelun helmi.
Olen luvannut matkan alkutaipaleelle yhden vähäkilometrisen päivän, jotta kroppa saa palautua. Sään epävarmuudesta ja matkan erikoisuudesta johtuen se on hyvä sijoittaa tähän. Reidet ovat samaa mieltä. Molemmissa näkyy useita pieniä mustelmia. Lihasrelaksanttituubi on jo puolessa välin, vaikka matka on vasta alussa.
Käytän aamun loppumatkan aikataulutukseen, joka huolestuttaa minua. En ole halunnut nuijia tarkkaa reititystä ennenkuin tiedän paremmin, miten matka alkaa taittuu. Nyt tiedän edes jotakin. Availen karttoja ja tsekkaan tarkempia pyörämatkoja nettisovellusten avulla. Vaikka on loma ja vielä kaiken lisäksi viikonloppu, mieleeni tulee työassosiaatio. ”Kuka ihme tämän projektiplänin on oikein vääntänyt? Tässä ei ole yhtään puskuria!”
Pengerryksen läpipolkemisen etukäteisviehätys katoaa jo alle puolessa välin matkaa. Sen jälkeen on lähinnä tylsää. Tuuli tulee vinosti vastaan. Autoja valuu ohi tasaiseen tahtiin, pyöräilijöitä on vain vähän. Vastaan polkevilta uheilusuhaajilta saan vinoja hymyjä. Muutamat retkipyöräilijät ja itsekseenpatikoitsijat tervehtivät iloisella vertaistukiheilautuksella. Jostain syystä he kaikki ovat keski-iän ylittäneitä. Yhden hollantilaispariskunnan olen tavannut jo eilen Medemblickin lounasterassilla.
Pysähdyn matkan aikana pariin kertaan ruohopenkereelle hengähtämään. Toisella kerralla poimin tulppaanin tankovaasiin. Maisema jatkuu tylsästi samanlaisena Friisinmaalle asti. Kummallakin puolen vain vettä, vettä ja lisää vettä.
Vesi on minulle tärkeä elementti. Uskon uivani enemmän kuin keskivertosuomalainen, viime vuosina olen tehnyt sitä myös talviaikaan. Kotimaan työmatkapyöräilyyni liittyy joka-aamuinen pulahdus Vantaan Vetokankaan laiturilta. Diivamatkalla olen onnistunut uimaan tähän mennessä kolme kertaa. Jokainen niistä uimapaikaksi osoitetulla rannalla. Pieni mikrobiologi minussa kieltää hyppäämästä ihan joka ojaan, vaikka mieli tekisikin.
Veteen upottautumisen ihanuus yhdessä keinutuolin rauhoittavan elementin kanssa on pannut minut miettimään, halajaako alitajuntani kenties takaisin kohtuun. Lapsia täynnä oleva Harlingenin leirintäalue tarjoaa illalla kivan rannan kokeilla. Karu huone leirintäalueen pensionaatista pelastautuu tällä mahdollisuudella. Huomenna pitää lähteä pitkähköön matkaan todella aikaisin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti