torstai 3. toukokuuta 2018

Polkupyöräfilosofiaa

Torstaina 3. toukokuuta 2018
diivamatkaa takana 17 pvää ja 957 km
Tänään poljettu 83 km
reitillä Bad Segeberg - Neustadt in Holstein - Travemunde
____

Lähden kotimatkalle sinivalkoiset kukat stongavaasissa. Poljen Lubeckin sijasta merenrantaan, koska en ole koskaan käynyt Neustadt in Holsteinissa.

Vietän päivää rantakahviloissa, solmin päässäni johtolankoja, virkkaan ja juon teetä. Tunnen itseni neiti Marpleksi. Siinäkö on minun vanhuuteni? Ehkei kuitenkaan, vaikka yksi luonteenpiirre meissä onkin vanhan neidin kanssa kieltämättä samaa. Joku minut syvätunteva vannoutunut Christie-fani saattaa jopa hoksata, mistä ominaisuudesta on kyse.

Viimeisen illan viimeisestä polkupätkästä tulee yksi matkan kauneimmista. Mikäs sen mukavampaa. Lähden Neustadtista iltakuudelta. Laivaan kirjautuminen alkaa yhdeksältä. Poljen Ostseekusten radwegiä etelään Lubeckin lahden rantaa pitkin. Niin monta kertaa kun olenkin Travemundesta lähtenyt laivalla, en ole koskaan nähnyt rantaa pohjoiseen päin. Harmi sinänsä. Mutta luulen, että tämä kerta ei jää ainoksi. Pienet merenrantakaupungit ovat hirmu tyylikkäitä mutta samalla kodikkaita. Kaikki on kaunista. Ilta-aurinkokin. Kun vielä juuri ennen Travemundea on luonnontilainen niemi, jossa kivutaan korkealle rantajyrkänteelle, täällä on hyvä jättää haikeat hyvästit ihanalle reissulle.

Näin ollen Diivan tällä kertaa viimeisen mannereurooppalaisen polkupäivän kunniaksi pieni ripaus polkupyöräfilosofiaa:

Pyörätie on sinun elämäsi polku. Välillä se on asfaltoitu, välillä hiekkainen, joskus laatoitettu ja rätisevä, silloin tällöin jopa hiton huonossa kunnossa. Siinä on ylä- ja alamäkiä. Joskus pahimmat mäet kannattaa kävellä ja taluttaa pyörä. Jotkut ihmiset valitsevat pyörätien asemasta moottoritien. Anna heidän mennä ja polje vaan rauhassa omaa polkuasi. Sinä näet enemmän.

Peruuttaa ei pyörällä voi, mutta niin ei voi elämässäkään. Mene vaan reippaasti eteenpäin, mutta huolehdi reitistä, ettei tule esteitä ja sitä kautta tarvitse kiertää pitkiä matkoja turhan takia.

Jarruttaa kannattaa aina kun siltä tuntuu. Ei ole mikään kiire minnekään. Vahingollisia törmäämisiä pitää yrittää kaikin tavoin välttää. Hymyilevä ”moi(n)” kaikille vastaantulijalle maksaa itsensä monin verroin takaisin.

Kellon soittaminen on hyvästä. Itsestään kannattaa pitää ääntä. Jotkut säikkyvät ja säntäilevät ääntä sinne tänne. Älä välitä siitä. On sinun oikeutesi olla äänessä.

Valo auttaa sinua näkemään, minne olet menossa, mutta se tekee myös sinut näkyväksi. Aina kannattaa näkyä. Pimeinä aikoina kannattaa myös heijastaa.

Pyörän merkillä, mallilla, värillä ja teknisillä ominaisuuksilla ei ole väliä. Vaihteeton pyörä rullaa hyvin ja matka on tasaista. Vaihteet tekevät menosta kevyempää niille etapeille, joilla ei muutoin tahdo jaksaa. Sulavaliikkeisyys ja keveys tekevät matkasta nopeampaa, mutta muista että tärkeintä ei ole vauhti vaan maisema.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti