Lessons learned

Perjantaina 4. toukokuuta 2018
diivamatkaa takana 18 pvää ja 957 km
Tänään ei poljettu ollenkaan
reitillä Travemunde - Helsinki
____

Istun rahtilaivan kansibaarissa saunan ja hieronnan jälkeen. Diiva köllöttelee muiden kulkupelien kanssa autokannella.  On aikaa miettiä muiden projektien tavoin, mitkä olivat matkan ”lessons learned”.

Parasta tässä ihanassa matkassa oli ehdottomasti jokapäiväinen tunnelma pyörän päällä liikkeineen, kevään tuoksuineen, maaseutupaskan hajuineen, linnunlauluineen ja erityisesti täydellisine äänettömyyksineen. Maisemat olivat huippua, maaseutu se juttu. Erityistä olivat eläimet, vielä erityisempää ihmiset. Lauttamatkoista tykkäsin myös. Niitä tuli tälle pätkälle toistakymmentä. Päivittäinen perillesaapumisen euforia tuntui kropassa. Oli liikkunut paljon, hirmu väsynyt ja nälkäinen. Ruoka oli erityisen ansaittua ja hyvää.

Huonoa ei ollut paljon. Iltojen apeus kattaa siitä suurimman osan. Onneksi väsymys nukutti aikaisin ja uni oli poikeuksellisen syvää. Kropan rempat olivat haastavia, mutta jalkojen hoitaminen iltaisin muodostui ihan mukavaksi rutiiniksi. Tärkein ja paras ohje, jonka jalkojen osalta työkaveriltani sain, oli jalkojen liikuttelu illalla sen jälkeen kun oli tullut perille. Paljon jumpanneet lihakset ei tykkää, jos ne suorituksen jälkeen jumahtaa heti paikoilleen. Hyvää tekee vaikka kävellä matkan viimeinen kilometri, jumpata jalkoja ravintolapöydän alla ja ihan vaan liikkua illalla kevyesti. Jalkojeni viitisenkymmentä pikkumustelmaa eivät näytä hyvältä, mutta en ole niistä erityisen huolissani. Kun on vuototaipumusta, lihaksen turpoaminen tuppaa katkomaan pieniä verisuonia. Niin kävi myös aikanaan maratoniin treenatessani. Mikäli nyt suunnittelisin reissun uudelleen, lisäisin aikatauluun pari puskuripäivää kokonaan ilman polkemista, jotta jalat saisivat palautua.

Varusteista ehdottomia olivat puhelimeen littyvät. Ilman karttasovelluksia matka olisi ollut vaikeampaa ja täten myös akkulaturi, jolla ladata puhelinta matkan päällä, oli tärkeä. Minä käytin Fietsknopp-appia Hollannissa ja Outdooractivity-appia Saksassa. Google Maps ei ole minua varten. Se on suunniteltu niille, jotka haluavat nopeasti paikasta toiseen, ja ehdottaa yleensä reittiä, joka on pyörätie ison tien vierellä. Minä haluan pikkuteitä, polkuja ja rauhallisia maisemia. Paperikartat ovat hyvä lisä ja niistä on kiva suunnitella matkaa iltaisin, mutta polkiessa niistä ei ole juuri apua. Sadetta pitävä puhelimen teline etutangossa on myös tarpeen. Kilometrimittari on hyvä kartan apuväline. Koetin aluksi kirjata kilometrejä ja piirtää karttaa Sportstrackerin avulla, mutta se kulutti yhdessä karttasovelluksen kanssa kännykästä niin paljon virtaa, ettei akkulaturin teho kyennyt sitä kompensoimaan.

Opin että säätä ei pidä aliarvioida. Sateeseen pystyy kyllä varautumaan. Sivulaukkujen on hyvä pitää vettä ja korissakin olla pari sadetta pitävää pussukkaa. Sadeviittaakin käytin jonkin verran. Tuulta vastaan ei sen sijaan oikein pysty varautumaan, muuta kuin seuraamaan on-line ennustuksia ja reitittämään matkaa niiden mukaan. Alkumatkan hellekin toi joitakin vaatimuksia. Ohuet puuvillavaatteet estivät ihon kärähtämistä parhaiten ja huivit olivat huippua sekä kaulan että pään suojana.

Lääkevaraston kannattaa olla riittävä. Kylmägeeliä ja Voltarenia kului paljon. Tulehduskipulääkkeen otin myös aina yöksi. Apteekkeja on kuitenkin hyvin matkan päällä eli varastoa on helppo täydentää.

Käteistä pitää olla lompakossa. Kortti toimii huonosti maaseudulla ja Hollannissa MasterCard ei toiminut kaupoissa ollenkaan.

Ottaisinko jotakin lisää mikäli uudelleen lähtisin? Korvaläpät ehkä ja paremmat hansikkaat. Nämä toki siksi, että sää meni muutamana päivänä tosi kylmäksi ja kosteaksi. Ja tennispallon varmaan sujauttaisin matkaan. Sillä olisi helpompi pehmentää reisi- ja pohjejumeja kuin Addun tossuilla.

Oliko mukana jotakin turhaa? No työkaluja ja pumppua en tarvinnut, mutta sehän on ihan onnesta kiinni. En ehkä jättaisi niitä poiskaan. Alkuun tuntui, että vaatetta oli liikaa, mutta matka oli pitkä ja joka päivä hikosi niin paljon, että vaikea olisi selvitä vähemmälläkäön. Pesuaine on tarpeen, sillä pyykkätä tarvitsi pariin kertaan. Kriittisesti suhtautuisin ehkä meikki- ja korupussukoihin. Toisaalta pyöräilijätärbrändini Helinä Rautavaaran jalanjäljissä tykkäsi kyllä valita joka päivä polkuväriin sopivat korva- ja rannekorut.

Matkan päällä majoituksen valintaan kannattaa käyttää pikkasen aikaa. Varsinkin kun matkustaa yksin, iltojen olotila on pitkälti kiinni majapaikan viihtyisyydestä. Pienet yksityismajoitukset ovat henkilökohtaisen herttaisia ja kaiken lisäksi halpoja.

Päiväreissuun kannattaa varata evästä. Kauppoja on yllättävän harvassa ja ruokapaikkoja vielä harvemmassa. Vesipullo ja eväsrasiat olivat hyvä lisä rottinkikorissa. Mikäli päiväeväät koostuvat pääasiassa mansikoista ja ananaksesta kuten minulla, pitää varautua pusikkopissimään ja muistaa ottaa mukaan paperia.

Prosessina pyöräreissu toimi kuten kaikki muutkin prosessit. Alku oli kankeaa ja kun vähän aikaa kului, prosessi hioutui rutiiniksi. Oppi pitämään tietyt tavarat tietyssä laukussa, ettei etsimiseen kulunut turhaa aikaa. Oppi lähtemäön aamulla matkaan nopeasti, vaikka ensimmäisinä päivinä pyörän pakkaamisen saattoi kulua tuntikin aikaa. Oppi pysähtymään ja piipahtamaan missä ikinä tarvitsikaan hirmu näppärästi. Oppi pysäköimään pyörän erilaisiin majapaikkoihin ilman suurta numeroa. Oppi hallinnoimaan sulavasti polkemisen päällä tarvittavaa pikkusälää, kuten puhelinta, kameraa, kuulokkeita ja avaimia. Minä olen aina ollut rutiini-ihminen.

Valintani lähteä matkalle yksin oli hyvä. Kenenkään kanssa ei tarvinnut tapella reiteistä tai majapaikoista. Ihan itse sai vapaasti päättää, minne meni ja erityisesti, mitä vauhtia. Päivät ovat pitkiä, kun matkustaa yksin. Oli todella paljon aikaa ihan vaan ajatella. Pyörän päällä ajattelu toimii erityisen hyvin, kun oikein muutakaan ei voi tehdä. Kaikki ajatukset tulivat tarpeeseen ja toivottavasti eivät jää vain ajattelun asteelle.

Blogi toimi hyvänä siltana ihmisiin, vaikka kieltämättä nettiviestintä onkin vähän yksipuolista. Erityisesti blogi oli kuitenkin alusta ajattelulle, kun nyt kerran sattuu olemaan tällainen kirjoittamalla ajatteleva naisimmeinen.