diivamatkaan aikaa jäljellä 68 päivää
____
Ostan polkupyörän. Se ei ole ihan halpa. Mutta toisaalta, tiedänkö edes, mitä tarkoittaa ”kallis” polkupyörämaailmassa. Edellisestä pyöräostostani on kulunut viitisentoista vuotta. Vanha rouva Aino Helkama on jo iäkäs ja kokenut paljon sekä hyvää että pahaa elämänsä varrella. Ostaessa muistan miettineeni, ettei sekään ollut halpa. Hinnasta ei kuitenkaan ole jäänyt muistikuvaa.
Uusi Diivani on hollantilaista tekoa, jämäkkä ja suurieleinen, kuten nimikin kertoo. Olen päässyt hollantilaisten polkupyörien makuun toimiessani parin viime vuoden ajan kaukoesimiehenä Utrechtilaisessa tutkimusinsituutissa. Samassa kaupungissa piipahdin komennuksella jo väitöskirjaa tehdessäni parikymmentä vuotta sitten. Silloin rakastuin valkoisiin kaupunkipyöriin. Aikana jolloin konsepti oli täysin tuntematon. Lukitsemattoman vitivalkoisen polkuvälineen sai poimia mistä halusi ja pudottaa minne halusi. Yhä edelleen minä rakastan kaupunkikulttuuria, jossa pyörä on ykkönen, jalankulkija kakkonen ja auto vasta pitkällä perässä kolmannella sijalla.
Ajatus hollantilaisen pyörän ostamisesta syntyi jo aikaa sitten. Konkretiaksi se muotoutui vasta viime syksynä. Kyselin hollantilaisilta työkavereilta vinkkejä polkupyöräkaupoista ja hyväksi todetuista pyörämerkeistä. Rakastuin Diivaan ensigoogeloimisella.
Fietsenwinkel on mielenkiintoinen pyöräliike. Näinä globaaleina aikoina ”Pyöräkaupan” nettisivut ovat vain hollanniksi, henkilökunta ei vastaa englanniksi kirjoitettuihin sähköpostiviesteihin eivätkä he toimita polkypyöriään ulos maasta.
Tältä pohjalta syntyi ajatus polkea Diiva uuteen kotiinsa Suomeen, tosin laivalla Itämeren yli Saksasta. Ajatuksen kehittyessä olen kuullut itsestäni käytettävän kaikkia mahdollisia adjektiiveja ääripäiden ”hullu” ja ”rohkea” välillä. Itse en koe olevani juuri mitään näistä.
Minähän pyöräilen paljon. Viimeiset kolme vuotta olen polkenut työmatkat jopa talvella, kun Aino sai nastarenkaat omiin vanteisiin. En kuitenkaan luokittele itseäni himopyöräilijöiden kastiin. Johan sen näkee ulkomuodostanikin. Minä olen enempi sellainen nautiskelupolkija.
Tykkään luokitella asioita ja jaksan analysoida itseäni loputtomiin. Pyöräilijät jaan tänään neljään ryhmään. Ensimmäisessä ovat sukkapukuiset urheilupolkijat, jotka suhaavat kypärät päässä niin lujaa kuin pääsevät. Toisessa ovat pystyasentoiset kaupunkipolkijat, joille pyörä on vain väline, jolla pääsee näppärästi paikasta toiseen. Kolmantena tulevat työmatkapyöräilijät, joita onkin sitten kaikennäköistä ja väristä kulkijaa, mukana myös otos kahdesta edellisestä porukasta. Heille polkemisen motivaattori on aktiivinen ulkoliikunta näppärästi työmatkalla. Neljäs ryhmä koostuu nautiskelijoista, joille pyöräily tuo mahtavien maisemien lisäksi muuten saavuttamatonta mielenrauhaa. Minussa on urheilupolkijaa 0%, kaupunkipolkijaa 22%, työmatkapyöräilijää 14% ja nautiskelijaa 61%. Kolme prosenttia on kateissa. Katsotaan löytyvätkö ne tulevassa reissussa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti