diivamatkaa takana 20 pvää ja 982 km
Tänään poljettu 25 km
reitillä Vuosaaren satama - koti
____
Kesäsää saapuu Suomeen Diivan mukana. Poljen nautiskellen Vuosaaresta Vanhankaupunginlahden kautta ja Vantaa-joen vartta Maunulaan. Pyöräilijöitä on liikkeellä kasapäin. Viikin pelloilla päästetään lehmät kevätlaitumelle. Lintutornit notkuvat bongaajia. Samat siivekkäät, joille juttelin Hollannin kosteikoilla, ovat saapumassa Suomeen.
On ihana palata kotiin ja samalla haikeaa jättää matka. Toivon etten unohda.
On myös ihana palata Suomeen. Polkemani maisema vetää hyvin vertoja eurooppalaiselle. Samalla sielussa kuitenkin kaihertaa monta pientä asiaa, jotka omassa maassa ovat alkaneet ärsyttää minua sitä enempi mitä vanhemmaksi tulen.
Minä olen aina ollut sydänjuuriani myöten suomalaisen kulttuurin puolestapuhuja. Olen lukenut suomalaisia kirjoja ja kirjoittanutkin niitä. Olen katsonut suomalaisia tv-sarjoja ja saanut olla mukana muutamassa sellaisessakin. Olen intohimoinen suomalaisen teatterin seuraaja ja elokuvien katsoja. Osaan hyvin Suomen historian ja erityisesti taiteen kultakausi saa minut liikuttumaan. Elisabeth Järnefeldtin elämä kiehtoo.
Mikä nyt siis on muuttunut? Todennäköisimmin minä. En tahdo kestää arkikulttuurin rapistumista. Ja nyt en siis puhu siitä, miltä taideteokset näyttävät tai miten elokuvia rahoitetaan. Puhun pienistä arkielämän esteettisistä asioista eli kulttuurin juurista.
Miksi hotelliaamupalalla on aina sama kuiva karjalanpiirakka ilman munavoita? Miksi talot on rakennettu vessakaakeleista? Miksi metsistä on tehty puupeltoja? Miksi nuoriso ei lue enää kirjoja? Miksi lapsille tarjotaan huvittelukeskuksissa vain nakkeja ja ranskalaisia? Miksi käsityön perinteet eivät ole siirtyneet uusille sukupolville? Miksi mediaa ei osata tulkita kriittisesti? Miksi teatteria katsovat vain keski-ikäiset naiset? Miksi maaseudun kyläkeskukset siirtyvät maantien varsien ABC-keskuksiksi? Miksi apua tarvitsevaa ei vapaaehtoisesti auteta?
Polkupyöräily on yksi arkikulttuurin muoto. Tämän lisäksi se on ekologista ja siksi polkemisen kuuluisi olla poliittisesti tapetilla. Pyöräilykulttuuri on kuitenkin Suomessa vielä lapsenkengissään. Kuulen laivalle Eurooppa-reissultaan polkeneilta pyöräkumppaneilta, että Suomi ei ole hoitanut lainkaan omaa osuuttaan Euroopan Unionin EuroVelo-reiteistä. Juttelemme myös siitä, kuinka vaikeaa Suomessa on matkustaa pitkän matkan junalla pyörän kanssa. Pyörätiet ovat koko maan vinkkelistä katsoen usein vasta haaveita. Pyörämatkailua ei kehitetä. Hyvät puhelinsovellukset pyöräteistä ja pyöräreiteistä puuttuvat. Minä poljen satamasta Herttoniemeen käyttäen Outdooractivity-appia, jonka avulla saksalaisturisteja neuvotaan polkemaan Vuosaaren satamasta Helsingin keskustaan.
Matkallani olen saanut kurkistaa sekä Hollannin että Pohjois-Saksan pyöräkulttuureihin, mutta nähnyt myös kulttuurin juuria. Ne ovat paljon paljon syvemmällä kuin Suomessa. Mieheni kuittaa asian usein kommentilla, että me kun ollaan Suomessa tultu myöhemmin alas puusta kuin keskieurooppalaiset. Itse en usko tuon olevan koko totuus. Kysymys on ajattelutavasta.
En halua syyttää tässä puuskahduksessa ketään, mutta sanon silti, että muutos on jokaisessa meissä. Se syntyy pienistä teoista. Eikä muutos tapahdu nopeasti. Minun muutokselleni tämä ajatusmatka Diivan satulassa on tehnyt hyvää. Suosittelen ajattelemista itse kullekin.
Kun saavun kotiin, koira hyppii ilosta, tytär halaa ja mieskin näyttää tyytyväiseltä. Kissa ja kilpikonna eivät ilmaise tunteitaan.
Talutan Diivan uuteen kotiinsa autotalliin, jonne tytär on asettanut matkani maalin. Diivan tapaaminen vanha rouva Ainon kanssa on neutraalin kopea. Mutta kun aikaa kuluu, kyllä ne varmaan alkaa tulla juttuun.
On varmasti upea fiilis päästä kotiin, kun on saanut tehdä tuollaisen matkan! Endorfiinit jyllää vielä kauan, ja pää on saanut uutta ajateltavaa ja prosessoitavaa pitkäksi aikaa eteen päin. Nauti näistä hetkistä!
VastaaPoistaMinuakin vähän surettaa se, ettei rakkassa koto-Suomessa ihan täysin ymmärretä pyöräilyturismin merkitystä ja suosiota. Tänne olisi varmasti paljon enemmän tulijoita, jos valmiita lyhyempiä ja pidempiä reittejä, halki maan kulkevia läpikulkureittejäkin olisi helposti löydettävissä karttapalveluissa ja muulla kuin suomen kielellä. Tietysti tähän yhdistyy edulliset matalan kynnyksen majoituspalvelut pyykinpesumahdollisuuksineen, joista löytyisi helposti tietoa ja varaaminen onnistuisi vaikka tien päältä verkon kautta. Onhan siinä kehityssarkaa ja koordinoitavaa.
Itse en juurikaan jaksa enää mieltäni pahoittaa ja päätäni vaivata infrastruktuurin yms. puutteilla, vaan jätän asioiden kehityksen ja eteen päin viemisen suosiolla nuoremmille energisemmille sukupolville. Näkyvää jälkeä syntyy hitaasti, ja näkyvän tuloksen aikaan saaminen syö kosolti energiaa tässäkin lajissa.
Yritän itse tehdä epävirallista pyörälähettilään työtä ylipäätään kannustamalla ihmisiä pyöräilemään vaikka ihan lyhyitäkin matkoja (esim. työpaikan kilometrikisa), kysymällä aina tien päältä tarvitseeko tien varteen pysähtynyt pyörän ronklaaja tai karttaa tutkiva apuja jne. Kuten kirjoitit, muutos lähtee meistä jokaisesta. Näyttämällä esimerkkiä voi saada paljon pientä hyvää aikaan.
Pidetään me pyöräilijät yhtä ja jaetaan pyöräilyn ja ulkona liikkumisen ilosanomaa!
Pyöräilyterveisin,
Katila
Kiitos blogistasi - tämän seuraaminen on ollut todellinen helmi! Itsekin pyörämatkailevana, ihastelu-ihmettely -pyöräilyfilosofian jakavana, tuntemuksesi ovat hyvin tuttuja. Vaikka nyt kesäksi hankinkin cyclo crossin, kulkekoot kilpapyöräilijät omia 'latujaan'.
VastaaPoistaKun olen pyöräillyt (kotimaassa) lähikaupunkini noin 100 km säteellä kaikki hiekkatietkin, harrastan nykyään sellaisia 1-2 päivän matkoja, jossa kuljen junalla lähtöpisteeseen. Kesäkuumalla saattaa olla ruuhkaa mutta aina on pyörä mahtunut mukaan, lähinnä Turun ja Helsingin välillä.
Viimeksi eilen Raaseporissa pyöräilleenä, oli aivan ihanaa löytää Sommarö:stä pieni kyläkauppa. Puhumattakaan muista maisemista.
Ei kai tämä blogi nyt tähän pääty!!? Okei, tiedän, että aina pyöräreissulta tullaan asemalle ja kotiin. Mutta vähintään jo seuraavana päivänä suunnitellaan uutta matkaa. Eikö niin?
Terveisin,
Riku
Tämä oli aivan mahtavaa luettavaa. Pitkä reissu hyvällä asenteella tehtynä. Sääli noiden eurovelo-reittien tilanne. Osaltaan, koska Suomessa ei hyvin näy mitään oikeita pitkiä pyöräreittejä, ei minunkaan ole tullut lähdettyä Eurooppaankaan pyöräilemään. Eurovelo näyttää ajatuksena hienolta, mutta jos reittiä ei oikeasti olekaan ja pitää polkea jossain maantien reunassa, ei se paljoa naurata.
VastaaPoista